Ever get that feeling that you have nothing to wear?
OH YES I DO!
Ja mulla on vaatteita NELJÄSSÄ kaapissa. NELJÄSSÄ for Christ's sake.
...Järjestyksestä ei tietookaan. Ja tuossa vasta puolet kahdesta kaapista. Ärsyttää ku nuo mekot ja osa paidoista on niiiiin sumpussa tuolla vaatepuilla.
Mietin tänäaamuna varmaan puoltoista tuntia, et mitä laitan päälle ku mikään ei tuntunut/näyttänyt kivalta päällä ja yhyy. Ja oonko ees menossa tänään mihinkään? No en. Koiran vien ulos ja lähdetään viettää viikonloppua anoppilaan.
Ja on muuten kiva kun tulee aina kausia, jolloin on PAKKO saada joku tietty vaatekappale päälle. Tänään oli sitten pakko saada päälle viininpunaset sukkikset, jotka mulla oli jo koko viimeviikonlopun päälle yhdistettynä millon milaseenki mekkoon. Ja ei ne ei käy tän kanssa, eikä ton kanssa ja tuo mulla oli just niihin yhdistettynä viimeviikonloppuna. Huoh, mitä jos laittas ton mekon vaan ja hylkäis nää sukkikset? No ei, ei se oo kiva. Ehkä oli ihan fiksu valinta hakea sinne lähärikoulutukseen varavaihtoehtona, tuun hyvin sulautumaan päiväkotilasten joukkoon "EN MÄ HALUU LAITTAA NOITA SUKKIA, EI NE O KIVAT!!!" ja seuraavalla viikolla ne sukat onki iha lempparit. :D
Lopulta sitten sulloin päälleni yhden lempparin muutaman vuoden takaa, oranssin kellohelmamekkoon:
oh yes, toi hattu on toinen tän hetken pakkomielle. Ulkona ois vielä ihan pipokelit mun korville, mutta kun hatttuuu!
Vaatteista puheenollen, minkä värinen tämä paljon puhuttu mekko nyt teistä on? Mä näin sen jokatoisessa kuvassa valko-kultasena ja sitten jokatoisessa taas sini-ruskeana. Viitoin jo kintaalla koko asialle ja päätin, että moleammat kuvista photoshopattu, kunnes törmäsin kollaasiin, joka löytyy täältä.
Sininen ruskeahkolla pitsillä it is then.
Aika poistua takaisin pakkaamaan!
~Annie
ps. joku vois nyt oikeasti kertoa, et miten tän bloggerin kuvatyökalun kanssa pitäs olevinaan toimia. Ärräpäitä lentelee parvittain joka kerta ku kuvia lisään kun tuo tyrkkää ne aina ihan pepulleen!
Helou helou helou.
Tässä ollaankin nyt jo reilusti helmikuunpuolella ja mulla on enää vajaa viikko (iiik!) ikääntymiseen. Lasiin pyärähtää pelottavat 23. Ikäkriisi. Eih ja voih.
Mun pitkäaikainen ystäväni on-off flunssa transformoitui sitten muutaman viikon jälkeen tähän:
Luomitulehdus vasemmassa silmässä ja näytin pari päivää ihan sarvikuonolta turvonneen luomeni kanssa. Tuossa kuvassa se ei oo vielä läheskään pahimmillaan. En oo ikinä silmätulehdustakaan sairastanu ni pakkohan se nyt oli vielä ennen tulevia synttäreitä keretä jotain vaivaa saamaan.
Tänään tosin flunssa koki reinkarnaation ja heräsin ihanan räkäsenä (mielikuva suorastaan herkullinen).
Ystävänpäivä meni tupareita juhlien (eihän tässä ookaan ku reilu vuos asuttu, eheh) ja sinne tuli tehtyä elämäni ensimmäinen voileipäkakku sekä sydänkakku, jossa oli varmaan reilu puolkiloa sokereita (lähinnä tomusokeria). Kunnon sokeri-rasvapommi, jonka teko ei kyllä menny ihan niiko strömsöössä. Luin pikeerimassaan tulevan valkuaisen määrän väärin ja laitoin sitä 3 kertaa enemmän kuin piti. Siinä sitten kivat tomusokerilisäilyt ja sitä massaa on vieläkin useampi desilitra jääkaapissa :D
En tosiaan tiiä mitä tolle mansikanmakuselle ylijäämäpikeerille tekis, kun alotettiin avokin kanssa herkkulakko ja kuntoilu. Oon nyt parina päivänä tehny ihan vaan kotona treeniä youtuben blogilates -kanavan avulla. Maanantaina 50 minuuttia ja tänään kaks tuntia ja voin kyllä kertoa, että fiiliksen mukaan mun päässä soi "I feel it in my fingers, I feel it in my toes, love is all arounf me my body's really killing me and so the feeling grows...."
Selkään sattuu, vatsaan
sattuu, jalkoihin sattuu, käsiin sattuu. Kaikkialle sattuu ja yhyy! Eilenkin kolotti ihan kiitettävästi, vaikka maanantaina tuntui, etten pahemmin mitään ees tehnyt. Röhnötin sitten eilisen ympäri asuntoa erilaisissa mahdollisimman kivuttomissa asennoissa farkkuhaalareissani.
Noh,valittamiset sikseen, ittepähän oon päästänyt itteni näin rapistumaan.
Ja ainakin tietää tehneesä jottain ku tuntuu!
Nuo haalaritkin on päässeet valitettavan vähän ulkoilemaan, ottaen huomioon kuinka mä niitä aluperin kissojen ja koirien kanssa etin! Nythän farkkuhaalareihin törmää melkein joka vaatekaupassa, mut 3 vuotta sitten löysin nuo ekalta Italianreissultani pikkuputiikista Pisasta.
Ja muistan sen musertavan tunteen kun katsoin kokolappua viimeisissä jäljelläolevissa...
"XL".
Mutta onneks Italialaiset koot on suomalaisia pienempiä ja niimpä sitten kaapistani löytyy yksi sopiva XL-kokoinen vaatekappale. Kunnon maalaismeininki ton kukkapaidan kanssa.
Ompahan ainakin kotosa olo.
~Annie
