Eye out of order, tuparit ja ryhdistäytyminen

Helou helou helou.


Tässä ollaankin nyt jo reilusti helmikuunpuolella ja mulla on enää vajaa viikko (iiik!) ikääntymiseen. Lasiin pyärähtää pelottavat 23. Ikäkriisi. Eih ja voih.


Mun pitkäaikainen ystäväni on-off flunssa transformoitui sitten muutaman viikon jälkeen tähän:

 

Luomitulehdus vasemmassa silmässä ja näytin pari päivää ihan sarvikuonolta turvonneen luomeni kanssa. Tuossa kuvassa se ei oo vielä läheskään pahimmillaan. En oo ikinä silmätulehdustakaan sairastanu ni pakkohan se nyt oli vielä ennen tulevia synttäreitä keretä jotain vaivaa saamaan.

Tänään tosin flunssa koki reinkarnaation ja heräsin ihanan räkäsenä (mielikuva suorastaan herkullinen).

Ystävänpäivä meni tupareita juhlien (eihän tässä ookaan ku reilu vuos asuttu, eheh) ja sinne tuli tehtyä elämäni ensimmäinen voileipäkakku sekä sydänkakku, jossa oli varmaan reilu puolkiloa sokereita (lähinnä tomusokeria). Kunnon sokeri-rasvapommi, jonka teko ei kyllä menny ihan niiko strömsöössä. Luin pikeerimassaan tulevan valkuaisen määrän väärin ja laitoin sitä 3 kertaa enemmän kuin piti. Siinä sitten kivat tomusokerilisäilyt ja sitä massaa on vieläkin useampi desilitra jääkaapissa :D

 En tosiaan tiiä mitä tolle mansikanmakuselle ylijäämäpikeerille tekis, kun alotettiin avokin kanssa herkkulakko ja kuntoilu. Oon nyt parina päivänä tehny ihan vaan kotona treeniä youtuben blogilates -kanavan avulla. Maanantaina 50 minuuttia ja tänään kaks tuntia ja voin kyllä kertoa, että fiiliksen mukaan mun päässä soi "I feel it in my fingers, I feel it in my toes, love is all arounf me my body's really killing me and so the feeling grows...."
 

 Selkään sattuu, vatsaan sattuu, jalkoihin sattuu, käsiin sattuu. Kaikkialle sattuu ja yhyy! Eilenkin kolotti ihan kiitettävästi, vaikka maanantaina tuntui, etten pahemmin mitään ees tehnyt. Röhnötin sitten eilisen ympäri asuntoa erilaisissa mahdollisimman kivuttomissa asennoissa farkkuhaalareissani.
Noh,valittamiset sikseen, ittepähän oon päästänyt itteni näin rapistumaan. Ja ainakin tietää tehneesä jottain ku tuntuu!

Nuo haalaritkin on päässeet valitettavan vähän ulkoilemaan, ottaen huomioon kuinka mä niitä aluperin kissojen ja koirien kanssa etin! Nythän farkkuhaalareihin törmää melkein joka vaatekaupassa, mut 3 vuotta sitten löysin nuo ekalta Italianreissultani pikkuputiikista Pisasta.
Ja muistan sen musertavan tunteen kun katsoin kokolappua viimeisissä jäljelläolevissa...
"XL".
Mutta onneks Italialaiset koot on suomalaisia pienempiä ja niimpä sitten kaapistani löytyy yksi sopiva XL-kokoinen vaatekappale. Kunnon maalaismeininki ton kukkapaidan kanssa.


Ompahan ainakin kotosa olo.

~Annie