Pölinää

Hei vaan hei! Avokki on tänään työpaikan pikkujouluissa (ovat erittäin ajoissa tän kanssa) ja mulla on kahdeksaan asti vapaa-aikaa lukemiselle! Ehmn, niin ois joo, mutta aamulla kun pistin eiliset salkkarit pyörimään niin jumituinkin telkun ääreen ja oon kattonut jo varmaan 4 jaksoa skinsiäkin, mässäillyt ja värjäillyt tukkaa. 
Eilen sentään sain jotain aikaseks, tosin silloinkin PITI opiskella ja onnistuin lukemaan yhdestä pääsykoekirjasta ehkä neljä sivua. Sitten törmäsin yhdyssanavirheeseen ja vahingoniloissani menin naureskelemaan tätä kaverille facebookiin. (No on yhdyssanavirhe nyt tarpeeks tärkeä asia jättää lukeminen sikseen, varsinkin kun se esiintyi KIELIOPPIKIRJASSA. Omg.) Tästä taas päädyinkin sitten puuhaamaan hirvipaistia ja sienisoosia ja kääretorttua ja suklaasikareita ja...

Aaagh, tähän väliin pieni avautuminen: Oisko kellään vinkkiä siihen, miten nuo kuvat saa suoraan täsmälleen siihen mihin haluaa? Joudun aika painaa enteriä jonku miljoona kertaa, että saisin kuvan viimesimmän kappaleen alle, ja siltikin äskön toi ¤#%"&¤!¤"%"¤ kuva meidän über -terveellisestä iltakahvipalasta änki tonne ekan kappaleen perään ja jouduin copypasteemaan ton viimesimmän kappaleen ja siirtää sen sitten ennen kuvaa. Mennee hermot "&%&"%"%!

Tosiaan, pääsykokeita ois luvassa useampi kappale, mut en tiedä missä mun lukumotivaatio luuraa kun sinne kouluun ihan oikeasti haluan ja aion jokatapauksessa irtisanoutua tästä nykysestä syksyn alussa. Muuten lähtisin litomaan jo keväällä, mutta pitää vähän kikkailla asumisen takia, koska opiskelija-asunto. Kaipa se ois pakko vaan ottaa kirja kauniiseen käteen. Aaagh, tarviis vaan vielä keksiä, että mistä taion ne loput kirjat. Yhtä kun en edes pikkukuuuklailulla löytäny Suomesta myynnistä (30v vanha ranskalainen novelli, whooo).

Teksti nyt vähän hyppii asiasta kaktukseen, mutta hei niin hyppii mun ajatuksetkin. Löysin eilen taas mun rakkauden tohon siniseen pilkkumekkoseen! Pari vuotta sitten mulla oli joku kausi tuon kanssa, en oikeen paljon muuta käyttänykään. Mut en kyllä tajunnut sillon, että tuo liivi, josta jo melkein olin luopumassa, sopis tuon kanssa noin hyvin! Vai mitä tykkäätte? Uus hattukin pääs koeajolle (ps.pahoittelen kuvan laatua,tarkennus vähäsen pissi ja huomasin vasta koneella..hnnngh). Eilen oli kivan hilpee kind of fiftarifiiis.Tässä muuten kuvaa samasta mekosta pari vuotta sitten. Eipä tuosta oo muuttunu ku kämppä ja tukka lyhentynyt :D

Tämäkin epätarkka(sillonen kamera veteli vimosiaan, kunnes lopulta teki leap of deathin jakkaralta jalustalta alas). Ja fiftarifiilis silloinkin. Muistan ton päivän niin hyvin. Tanssin vaan vanhassa kämpässä itsekseni ja kuuntelin 50- ja 60-luvun musiikkia. Kuvassa myös vuotta myöhemmin polttopuiksi päätynyt sänkyni, a.k.a Titanic (I'll tell the story later).

Vitsit, mihinköhän mahdoin muutossa hukata noi taustalla olevat kuvat Italiasta. Vois taas teippailla seinille. Musta ne oli ihan kiva "sisustuselementti". Vaikkakin vasta nyt huomasin, että vinossahan ne on :D Tuli muuten sillon kiire repiä alas seiniltä kun vuokranantaja tuli sitä kämppää esittelemään. Oli alunperin sanonut mulle, että kun oli vasta asunnon rempannut niin seinille ei saa laittaa _mitään_. Lähinnä tarkotti just nauloilla etc, ja seuraavaa vuokralaista se kielto ei sitten koskenutkaan, kun kysyi, että saako laittaa tailuja ym. "JOO SAA! TÄÄ ON LASIKUITUTAPETTIA, EI HAITTAA! Ai, sulla ei ookkaan täällä seinillä mitään?!" Joo, ei, kellokin nojas keittiön pöydällä seinään, kun kielto oli niin tiukka. Hmph.
Täällä nyt oli seinät täynnä paskaa jo muutenkin, joten tuskin haittaa.

No, jos eilen näytin ripaustakaan viiskytlukulaiselta niin tänään taas lähinnä siltä, että oon matkalla tohon naapuritalon päiväkotiin.

 

Tää oli semmonen "luen nätisti sohvalla koko päivän" - pukeutuminen, vaan empä oo vielä toistaseks kirjoihin koskenutkaan. Paitsi aamulla nyt hain Venäjän kirjan kaupasta, kun se vihdoin oli saapunut. Tukasta piti muuten tulla violetti. Mun silmään tuo näyttää ihan tummanruskealta! Why always me, why. Punasesta tulee ruskea ja violetista tulee ruskea ja jaja... Bloondaus tuhoo tukan ja ruskeasta tulee musta ja.... Pitää joko tyytyä tähän, ajaa kaljuks tai värjätä mustaks! Siitä sentään tuli mitä pitikin. Oli kyllä aika ankee D:

Ehkä lopettelen tätä liibalaabaa tällä kertaa tähän ja koitan löytää itselleni jotain kehittävämpää tekemistä.

~Annie

















ps. Huomatkaa kuinka "sneakysti" not sain ujutettua nuo asukuvat tuonne. Onks ne ihan täysin NOT vai OK silloin tällöin?

Kaduilla tuulee

Olen tosi luova otsikoineni, mutta tuolla oikeasti on ihan hirwee hirwee tuuli. Aiemmin kun parkkeerasin auton koulun lähelle ja avasin oven niin se suorastaan lennähti auki. Äsken ulkona taas tuntui siltä, että ainoa, mikä ankkuroi mut vielä maahan, oli koira (joka tosin painaa ainakin puolet vähemmän kuin minä....).  Tää sää on kyllä niin mursun anuksesta kun vaan voi olla. Nyt on vielä satanu lunta jään päälle niin koko piha on ku luistinrata.

Flunssa sen kun jaksaa, mut sentään pääsin viikonloppurientoihin! En muista, koska mulla ois ollu viimeks viikonloppu näin täynnä ohjelmaa.Teatterin ennakkonäytöstä, kummitytön synttäreitä, kaverien synttäreitä... Ei vanha jaksa :D

Perjantaina tosin mukaan ostoksilta tarttui muutakin kuin kummitytön lahja. Löysin vihdoin viimein etsimäni infinity -kaulakorun! Mä en tiedä mikä pakkomielle mulla on tuohon äärettömyys -merkkiin. Ehkä oon kattonu liikaa Kostoa.

Tää päivä on  nyt menny kyriilisten aakkosten opetteluun (perhanan Venäjänkurssi). Ei sentään ollut niin vaikeeta ku luulin, mutta kohtuullisen hämäävää kun p onkin r ja H yhtäkkiä N ja N (peilikuvana) taasen i. Enkä oo kyllä koskaan nähny, että esim.DJ ois jouduttu kirjottaa näinkin hankalasti:

Että mun kyrilinen käsialani on kaunista katottavaa. Ihan silmä lepää. Ja näköjään tonne on jäänyt toi journal -kokonaan kääntämättä.

Taidan ihan suosiolla poistua röhnöttämään tuon torkkuvan karvakorvan viereen. Too much руссия for one day.


~Annie

räkälää ja muffareita

Hyvää huomenta räkälästä. Flunssani on viiden vuoden jälkeen löytänyt uuden kaavan. Se on on-off. Seriously? Joka toinen päivä olo on ihan kohtuullinen ja joka toinen ihan schaisse.Kuudes (teatteri)vuosi, (flunssan) uudet kujeet. Tätä olotilaa ei todellakaan paranna viimeöiset tanssijalat. Mulla ei ikinä ole menneet unet sivusuun levottomien jalkojen takia, ja nyt sitten. Pyhpah! Aamulla (ahaha heräsin yhdeltätoista) olin ihan tööt ja keitin sekä kahvia että teetä ja mietin sitten hämmentyneenä, että kumpaa tässä nyt jois.

Toisaalta, ehkä ne mun jalat oli vaan niin intoina maihareista, jotka mies eilen toi töistä mulle:

Eihän ne ihan tyttömäisimmät ole, mutta koiraa ulos viedessä ihan kätevät. Varsinkin kun mun talvikenkulien pohjat on lähestulkoon sileät. Jäisistä mäistä muuntuu yhtäkkiä ei niin kivoja liukumäkiä. Tosin ei nääkään estä mua kompuroimasta puiden juuriin. Mut ei ainakaan varpaisiin satu, koska nää on mallia mummonpotkija, eli teräskärkiset!

Ihmettelen, että nuo ylipäätään oli mulle sopivat, kun ovat kokoa 38 ja normaalisti 37:kin saattaa pyöriä jalassa. Jalat on mallia liian matala normaaliksi jalaksi, mutta liian kapea räpyläksi. Hnngh.
 
Eilen oli  flunssankin puolesta tosi jees päivä ja pääsin taas Italian tunneillekin. Siivoilin ja leivoin illalla banskumuffineja. Meidän pöydällä kun oli pari vähän paremmin kypsynyttä yksilöä, jotka päätin vielä ottaa hyötykäyttöön,valitettavasti kun banaanien kohdalla sanonta ei mene niin kuin viinin tai naisten. Ulkonäkö tosin aiheutti jo pientä pelontunnetta, mutta onneksi nämä kaksi olivat vielä muffarikelpoisia.

Alkuperäinen resepti oli ihan muffarikirjasta, mutta tapani mukaan mähän en reseptejä koskaan noudata, joten tässä tulee mun versioni:

150g vehnäjauhoja
50g kookoshiutaleita
1tl leivinjauhoja
100g sokeria
n.1dl maitoa
2 kananmunaa
n.1dl auringonkukkaöljyä
2 (hieman ylikypsynyttä) banaania soseutettuna.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa kulhossa kananmunat, maito, sekä öljy sekaisin. Lisää kuivat aineet (siivilän läpi). Lisää banaanisose.

Lisänä laitoin tuohon vielä hunalla maustamiani ja paahtamiani auringonkukansiemeniä.

Sitten vaan lusikoimaan taikinaa vuokiin Paistoaika on 20 minuuttia. Alkuperäinen resepti sanoi, että tuosta tulisi 12, mutta itse sain aikaan 19 muffinia. Tosin niiden koot heittelivät hieman:

Muffarit voi tarjoilla vaikka jäätelön kera! :)


Hauskoja leipomishetkiä teille, minä palailen tästä niiskuttamaan peiton alle teekupposen ääreen!

~Annie

Debùt/Comienzo/Inizio/

En ole oikeastaan koskaan lukenut Aku Ankkoja tosissani. Vähän ehkä silmäillyt. Lukenut yhden kirjan joskus. Silti blogin nimeksi päätyi "Ankkalinna". Miksi? Älä kysy, en oikeastaan tiedä itsekään.

Karsastan näitä "yritän olla ihku ja erilainen" -blogeja, joiden nimi on jotain wannabe söpöltä tai viisaalta kuulostavaa ranskaa/espanjaa/italiaa. Yleensä päin mäntyä kirjoitettuna. Silti juurikin sitä italiaa on tämänkin blogin nimi. Enkä suoraansanottuna tiedä onko se oikein kirjoitettu. Ehkä. Aika varmasti.
Hei vaan hei siis kaikille. Jag heter Anna ja asun Suomen metropolialueella - Helsingissä - miehen ja koiran kanssa.

Täällä Hesaaaaassa (hahahaaaa, kärsikää "stadilaiset", minä oon maalaisjuntero ja saan käyttää tuota nimitystä !)ollaan asusteltu noin ja eksyn ainakin joka toinen kerta kun poistun a) kotoa b) rautatieasema-kampppi-forum -akselin ulkopuolelle c) 1 kilometrin koululta väärään suuntaan(=ei kotiinpäin). Ehkä sekin kertoo jo jotain huikeista suuntavaistoistani, että koululta ekaa kertaa lähtiessäni navinarttu (=navigaattorina tuolloin "toiminut" lumia) väitti mun jo tallustelevan Viron lähellä.

Yleisesti ottaen oon aika iloinen ja sosiaalinen persoona (antakaa mun syrjäytyä rauhassa) ja luova (pffft, blogin nimikin tarkottaa ankkalinnaa eikä liity mihinkään). Tosiaan teatterin lavalla on tullut hyppelehdittyä sen viitisen vuotta milloin minkäkinlaisessa vaateparressa ja milloin ilman vaatepartta. Valkoinen lätsä on lukiosta saatu ja amiksesta kokin paperit, mutta ei se kyllä meinaa, että olisin ensinnäkään sivistynyt saatika hyvä ruoanlaittaja. No, ehkä jälkimmäisen vikaa löytyy vähäsen. Tällä hetkellä hengaan vielä restonomiopintoja tekemässä(yhtäkään oman alan kurssia ees keväälle ottanu, hehe).Mutta mun nilkkaan ja muroihin on pissitty tällä alalla jo tarpeeksi, eli alanvaihto on edessä ja yliopiston pääsykokeet kutsuu tänäkeväänä.

C'est mun lärvi. Sanokaa moi.

Tällä hetkellä en vaan näytä noinkaan edustavalta, sillä ystäväiseni talvilunssa on saapunut luokseni! Tämä kaveri se jaksaa vihdyttää mua vuodesta toiseen aina talvisin - sekä kuten mainoskanavillakin uusintana keväisin. Keväällä ajoitus on AINA kevään näytelmän ensi-illan aikoihin, olin sitten mukana tai ei. (Itseasiassa ensi-iltahan onkin jo lauantaina, että ihan aikataulussa ollaan!)

Flunssaseni noudattaa myös aina samaa kaavaa:
1. Dedä dukossa, väsyttää, virkayskä
2. Lisätään edelliseen osittainen Aarne Tenkaisuus (kyllä, se on sana)
3. Lähes kokopäiväinen Aarne Tenkaisuus + Nasaaliäänet Nylon Beat -sfääreissä. Voisin tehdä coverlevyn, eikä kukaan tajuaisi, ettei se olisi aito (ai mitenniin nylon beat on hajonnu vuosia sitten ja Tenkanen tuskin tekis niiden kanssa levyä?)
"NANNANNAANA NANNAANANANAAANAA x92545823597298759
Sä oot sellainen, kaikki tietää sen, sä oot-
...edestä ja takaa tällainen, ihan tavallinen Tenkanen"

Lienee parempi, että poistun nyt käyttämään tätä luovuttaani vaikka koulutöihin. Mikäli saan keskityttyä, sillä tuntuu, että kaks naapuria alko justiisa morsettamaan keskenään kun useammalta suunnalta kuuluu kovemmanluontosta koputusta.