Roikkumaan jäänyt

Tarkoitus oli kyhätä kasaan postaus jo viikko sitten,mut kaikki päivät on vaan kadonneet jonnekin.

Epätoivoisesti yritin silloin jotain asukuvaakin saada aikaiseksi, mutta eipä nekään onnistuneet. Oikeastaan ainoa hyvä asia oli aurinkoinen sää ulkona ja tennarikauden korkkaus! Tälle viikollehan luvattiin takatalvea, mutta onneks lämpötilat on käyneet pakkasella vain öisin. Pienehkö jei sille, vaikka nää aurinkoiset säät aiheuttaakin sen, että joka aamu kun avaa verhot näkee nuo suoraan kauhuelokuvista olevat ikkunat. *skriik skriik skriik*. Meillä kun tuo karvaotus vielä tuhertaa kuononsa kanssa olkkarin ikkunan a.k.a stalkkeripaikkansa sisäpuoleltakin sen lisäksi, että ulkopuolella on joku jäätävä pölykakkahiukkaskerrostuma.

Viikko sitten pöydällä odotti myös pinkka tekemättömiä saksan itsenäisen suorituksen tehtäviä. Mikä siinä on, että kaikki pitää aina jättää viimetippaan? Sen sijaan, että oisin saanut tehtyä ne jo viikolla, meni koko viikonloppu niiden töhertämiseen ja eilisessä iltaliankokeessakin mun aivot paisui ja purskahteli ulos saksan sanoja, oi miksi!

Viikollahan tekemistä häiritsi tosiaan se,että yläkerrassa kuulosti olevan meneillään vähintäänkin maailmanloppu ellei enemmän. Naapuriparin riitelystä lähes surkuhupaisaa teki oikeastaan heidän todella laaja sanavarastonsa:
"LOPETA SAATANA!"
"VITTU!"
"PERKELEEN ÄMMÄ!"
"SAATANA!"
"HAISTA VITTU!"
"PERKELE!"
"FUCK YOU!"
"NYT MÄ VITTU SAATANAN ÄMMÄ LÄHDEN!"
"PERKELE!"
"PASKA!"


Ja mikäli kuulin yhtään oikein, koko juttu lähti siitä, että nainen lauloi! Eikä itseasiassa edes huonosti, sen verta, mitä nyt äänen ilman sen kummempia sanoituksia, kuulin.

Mun vaatetilauksenikin saapui viimeviikolla. Suorastaan rakastuin mun uuteen keltaiseen hamoseeni, jota kyttäilin pitkän aikaa nettikaupassa ja odotus palkittiin! 25 euron hamonen maksoikin yllättäen muutaman päivän ajan vain 12 euroa ja silloinhan meikälikka iski kiinni!

Pitäis oikeasti nyt tehdä jotain tolle kuvauspaikalle kun pönötän aina samassa kohtaa. Kämpässä vaan ei muualla oikein salonkikelpoista kuvausaluetta ole ja uloshan en voi mennä, koska en omista jalustaa enkä myöskään hovikuvaajaa, sillä sinä aikana kun aurinko jaksaa meitä säteillään ilahduttaa, on orjatyöläiseni avokki töissä.


Tuo paita on myös uusi rakkauteni kohde, siinä on söpsäköitä pikkuankkureita!

Olin olevinani niin seiloria että! Tuo talvella lumihiutaletta/pohjantähteä kaulassani esittänyt kaulakoru oli nyt kuvitteellinen ruori. Hahah. Niimpä niin.


Oon tässä koittanut saada kanssa vaatekaappeihin tolkkua ja yks päivä meni siihen, että viskoin kaiken pihalle ja tuskastelin korien ja hyllyjen siirtämisen kanssa, mutta ei nuo vaan toimi.

Nuo korit on ihan tajuttoman epäkäytännöllisiä. Paitapinot ei joko mahdu niihin tai kaatuu ja sukat/alushousut tipahtelee väleistä. Hmmghh. Mulla on vieläkin kaks ikean kassillista kuteita makkarin lattialla ja olkkarin kaapin kahvasta roikkuu muutama paidanreppana ja yhdet shortsihaalarit. Eieiei. Kaappien hyllyt itsessään on syvyydeltään suurempia kuin leveydeltään, mikä tekee niistäkin epäkäytännöllisiä, kun kahta paitapinoa ei edes saa vierekkäin, vaan ne pitää tunkea "peräkkäin" ja perällä olevassa pinossa jää kaikki aina käyttänättä ja äaäaäaäaäaä.


Nyt kyllä menee niin firstworldprobleemaksi taas, että parempi poistua!


Ainiijuu, olihan mulla tuolla haatekin, mutta ajattelin tosiaan kirjoittaa tän pidemmän aikaa roikkuneen postauksen ensin pois alta. Ja pitäishän tässä keksiä haastettaviakin jajaja äh.


Blogin ulkoasuunkin olin suunitellut jotain, mutta sekin jäi puolitiehen.

La vità è difficile.


Lopuksi vielä aamun tuccafiilis (avec. haukkudin punainen raapaisujälki, ei, en ole epätoivoisesti yrittänyt photoshopata itselleni grand canyonin kokoista tissivakoa) päiväänne ilahduttamaan:

They told me I could be anything, so I became the medusa.

Ravintola-alan nurjapuoli

Varoitan, luvassa pitkän pitkä avautuminen.

___

Työllistymistilanne on Suomessa muutenkin tällä hetkellä, eritoten tietyissä kaupungeissa todella heikko. Tällä seudulla töitä riittäisi ja en ole varmaan koko elämäni aikana lähettänyt niin montaa työhakemusta kuin viimevuoden sekä nyt alkuvuoden aikana. ”Juu kiitos ei” –vastauksia tulee, mutta niitäkään ei aina. Haastattelukutsuja vielä harvemmin. Mulla on kertynyt työkokemusta 16-vuotiaasta lähtien.  Olen siis työskennellyt 7 vuoden aikana vähintään pari viikkoa joka vuosi. Alaikäisenähän kyseiset työkokemukset olivat lyhyempiä, mutta 18-vuotiaana työllistyin jo koko kesäksi. Kokemusta on ties minkälaisista paikoista, majoitusalalta, kahvilasta, turistioppaan työstä ja totta kai keittiötyöstä. Hakemuskirjeisiin panostan ja CV:täkin on kehuttu hyväksi/selkeäksi. Silti olen työtön ja saan kokoajan nähdä enemmän ja enemmän vaivaa työnhakuprosessiin, koska yksinkertaisesti sanottuna viimeisimmät työpaikat ovat myrkyttäneet työnsaantimahdollisuuteni.


Kuinka moni uskoo sitä hermostunutta haastateltavana istuvaa nuorta, joka yrittää kaikin keinoin selittää, että vika ei ole ollut hänessä, kun edelliset esimiehet ovat puhelimessa vakavalla äänellä esittäneet totuutena jotain aivan muuta? Niin.

Viimevuonna muuton yhteydessä työllistyin tammikuussa pizzeriaan X. Lisäkseni töissä oli nuori omistaja, hänen ystävänsä (vuoromestari) sekä hänen vanhempansa ja kaksi ulkopuolista opiskelijaa. Paikassa ei toiminut oikeastaan mikään. Kassasysteemi oli todella hankala ja sitä minulle ei edes opetettu kunnolla. Uuni ja korttipääte reistailivat tuontuosta. Vuoromestarilla oli ongelmia miehensä ex-vaimon kanssa ja tämä ravasi tuon tuosta takahuoneeseen (ja sieltä ulos tupakalle) vastaamaan puhelimeen tai soittamaan jollekin. Ja tämän henkilön kanssahan minä suurimman osan vuoroistani tein. Olin töissä 13.1-23.2. Tuona aikana tein KAHDEKSAN vuoroa, joista suurin osa oli NELJÄTUNTISIA. 23.2 menin erikseen vapaapäivänäni työpaikalle esimiehen kutsusta. Ja ihan vain irtisanottavaksi. Työtodistuksesta en hyödy mitään, sillä siinä lukee ”irtisanottu koeajan perusteella”. Syyksi omistaja ilmoitti, etten ollut hänen mielestään ”kehittynyt tarpeeksi nopeasti”. Niin, koska reilun 30 tunnin perusteellahan noin voi sanoa, kun oma opetuskin on ontunut ja on itse ollut paikalla ehkä kahden vuoroni aikana. Minulle oli vasta kerrottu, että mm. gluteeniton pohja pitikin lyödä kassasta erikseen jonkin ihme mutkan kautta, koska siitä otettiin lisähintaa.


Seuraavaksi vietin muutaman kuukauden työttömänä. Huhtikuussa työllistyin ”vuoropäälliköksi” ravintolaan Y. Painotin haastattelussa, että mulla ei tosiaan ole kokemusta paljoa ja olisin ollut ihan tyytyväinen esimerkiksi myös avoinna olleeseen kokin paikkaan. Tehtiin paperit, jossa alunperin sovittiin 4 viikon harjoitteluajasta, jolloin palkka olisi ollut kahdeksan-yhdeksän euroa ja harjoittelun jälkeen se nousisi n.kolmeentoista. Kuitenkin kun sain paperit kouraani harjoitteluaika kestikin sopivasti huhtikuusta heinäkuun puoleen väliin asti. No, kunhan palkkaa tulisi niin ok. En ollut edes nähnyt vielä koko keittiötäkään kun menin ensimmäisenä aamuna töihin yksin. En ollut tietoinen a) mistä mitäkin löytyy tai b) mitä kaikkea pitäisi valmistella c) kuinka paljon porukkaa ylipäätään kävi lounaalla noin keskimäärin. Pöydällä oli vain lappu, jossa kerrottiin että lounaana on karjalanpaistia ja mistä löytäisin lihat. Jahas.

Parin tunnin sisään paikalle kuitenkin ilmaantui niin keittiöapulainen kuin keittiöpäällikkökin (joka tosin suunnisti toimistoonsa, jossa oikeastaan koko työssäoloaikani viettikin). Toukokuunpuolella keittiöpäällikön käytös muuttui radikaalisti. Jos tekemistä ei ollut ja tutkailimme hetkenkään työkaverin kanssa seuraavan päivän lounasta ja mietimme esivalmistelumahdollisuuksia saimme huomautuksen, että voi tehdä muutakin kuin seisoskella!

Ensimmäisen iltavuoroni kohdalla esimies oli tilannut alakerran kylmiöön KOLMESATAA KILOA kanaa, koska sitä kuulemma menee ihan hirveästi kesänaikana ja niitä on hyvä paistella valmiiksi jätesäkkeihin pakkaseen! Seuraavana päivänä olisi ollut tentti, mutta lupauduin tulemaan päiväksi ihan vaan paistamaan kanaa, koska kylmiössä oli vielä edellisestäkin kuormasta aivan tajuton määrä broilerin fileitä jäljellä.


Palataan kuitenkin vielä siihen iltavuoroon. Samana iltana töissä olleella tarjoilijalla oli mukana kaksi alle kouluikäistä muksuaan, jotka hengasivat päivän KEITTIÖSSÄ UUNIN VIERESSÄ. Ja ravasivat ulos ja sisään samoilla kengillä kokoajan. Hygieenistä. Ko. tarjoilija jäi illaksi kanssani töihin. Itse olin keittiön tiskit hoitanut ja pessyt lattiat sekä tasot ym. Kysyin, onko ok, jos lähden kotiin. Salihenkilö vastasi myöntävästi ja jäi vielä tiskaamaan salin tiskejä (sekä puhdistamaan tiskionetta).


Seuraavana aamuna sain viestin esimieheltä, että mitä on käynyt kun keittiö on kuin myrskyn jäljiltä!
Täh? Töissä minua vastaan tuli vihainen esimies, joka väitti, että en ollut pessyt tasoja tai lattioita ollenkaan ja tiskit on vielä nurkassa ja tiskikone pesemättä! ”Aamulla tuli kärpäset vastaan ku tulin tänne!!”
Kärpäsethän ei pääse sisään ovista ja ikkunoista, jotka oli aina koko aukioloajan auki?
Joo, lattialla oli mustia kengän jälkiä ja tiskikone tosiaan pesemättä ja tiskit nurkassa. Mutta lattian olin kyllä pessyt ennen omaa lähtöäni, että niin, kenenköhän olivat kengänjäljet.....
Tiskone ei vastuulleni kuulu ja siitä huomautettuani pomo vain mutisi jotain vastaukseksi.
Tiskit olivat nurkassa, sen myönnän, mutta siellä ne olivat kuivumassa olleet joka aamu jonkun muunkin jäljiltä.


Esimies oli myös hirveän tarkka siitä, että MITÄÄN ei heitetty pois ja haukkui suomalaiset kokit (vuoden meksikossa asuminen tekikin hänestä niin ulkomaalaisen). Miltä kuulostaa se, että kanojen paistorasvasta keittettiin kanaliemi, jota säilytettiin kaapissa viikkoja ja keiteltiin aina uudestaan? Broiskunpalasia ei tarvinnut rasvasta ronkkia pois, vaan ne olivat osa lientä! Kuulemma säilyy ihan hyvin kun keitellään lisää!
Samoin tuo kanojen lounaspöytään meno: Esipaisto parillalla --> uuuniin --> jäähdytys pöydällä pakissa (koska jäähdytyskaappiin mahtui vain yksi syvä GN1) --> jätesäkkiin pakkaseen -> sulatus --> aamulla uuuniin -> lounaspöytään -> jämien jäähdytys pöydällä -> kylmiöön -> uuniin -> pöytään ?


Päivä ennen triplapalkkaista pyhäpäivää esimies ilmoitti irtisanovansa mut. Ei mitään syytä, mutta huusi kyllä vielä perään, että kai merkkasin listaan olleeni sinäkin aamuna myöhässä! Olin myöhästynyt KERRAN 5 minuuttia, kun taas hän itse oli 1,5h myöhässä haastattelustani ja sinäkin aamuna tuli keittiöön 8.20. Kahdeksalta itse saapuessani paikalla ei ollut KETÄÄN MISSÄÄN. 
Olin joka päivä väh.vartin ylitöissä, mutta palkkaa sain 150euroa vähemmän kuin piti....
Ja tämä viimeisin kokemus se vasta mahtava olikin. Pizzeria Ö, marraskuu. Omistaja ja työntekijät ulkomaalaisia. Omistaja itse teki vain paperihommia ja esimiehen virkaa toimitti toinen henkilö, lisäksi töissä oli yksi kokoaikainen henkilö ja toinen vasta aloittanut nuorempi poika, joka teki vain viikonloppuja. Töissä oli tosi mukava olla ja ennen joulua mulle luvattiin, että vuoden vaihteen jälkeen nostettaisiin palkkaakin. Vuorojakin tulisi lisää, koska pärjään hyvin yksin ja tämä nuorempi sälli jätettäisiin hetkeksi pois.

Ennen uutta vuotta menin töihin. Aamulla vatsaa väänsi, mutta olo ei ollut sen kummoisempi. Tarkennettakoon tässä kohtaa, että mulla oli menkat päällä ja olin muutenkin pienestä asti kärsinyt satunnaisista mahakivuista, joista ei ollut sen kummempaa haittaa. Menin töihin, omistaja oli ollut avaamassa ovet ja oli vielä paikalla odottamassa saapumistani.

Laskin kassan, josta puuttui edellisen illan jäljiltä 70 euroa. Laskin uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Edelleen ko. summa puuttui. Sanoin tästä omistajalle, joka soitti esimiehelle. En tiedä, mitä he puhuivat, koska keskustelivat omalla äidinkielellään.

Ehdin olla töissä tunnin, ottaa vastaan ensimmäisen tilausken kun mahaa väänsi tosissaan, tuli huono olo ja hädin tuskin ehdin kassalta vessaan asti. Kuulin kun asiakkaita tuli lisää, omistaja tuli huutelemaan vessan oven taakse. Totesin olevani sen verta heikossa hapessa, että en kyllä pystyisi 10-tuntiseen työpäivään, kun jäisin vielä paikalle yksin. En aikonut ottaa vastuuta asiakkaiden sairastumisesta, kun en itsekään tiennyt, mistä tämä äkkinäinen pahoinvointi johtui. Omistaja soitti toiselle työntekijälle, ei saanut tätä kiinni. Sitten esimiehelle, joka ei myöskään päässyt tulemaan, mutta antoi minulle luvan lähteä. Tai näin ainakin omistaja minulle ”tulkkasi” puhelun jälkeen.

Seuraava vuoro oli vasta 5 päivän päästä ja päivää ennen sitä sain aamulla tekstarin, että vuoroni on poistettu listalta, työvaatteet palautettava viimeistään x.päivään mennessä ja palkka maksettaisiin viimeistään y.päivänä. OOOKEI? Eniten tuota viestiä seuraavaa olotilaa kuvasi hämmennys. Miksi? Mullehan oli juuri luvattu palkannousua ja se yksi poissaolokin tuntui olevan ok.... Syytettiinkö mua nyt niiden rahojen kähveltämisestä?

Googlasin kaikki mahdolliset TESit ja muut, että voisin perustella kantani kun seuraavana päivänä menin työpaikalle. Tekstiviesti-irtisanominen on laiton. Kuin myös sairaspoissaolon perusteella irtisanominen sekä se, että mua todisteitta syytettäisiin rahojen katoamisesta.
”Mä en pidä kikkailusta”
Seisoin ihan kysymysmerkkinä esimiehen edessä. Hän perusteli siis irtisanomisen sillä, että olin ollut sen yhden päivän pois ja TAHALLANI TULLUT TÖIHIN vaikka TIESIN olevani kipeä. No en todellakaan, mitä mä olisin siitä hyötynyt?
Yritin selittää tilannetta, mutta ”TURHA SELITTÄÄ MITÄÄN”, koska hän tietää, koska hänellä on ennenkin ollut tällaisia tapauksia ja kyllä tulisi toistumaan jne. Huoh. Pyysin työtodistusta ja kirjallista lappua irtisanomisesta.
Kuulemma näitäkään ei ollut pakko antaa, koska koeaika oli vielä päällä. Vetosin lukeneeni TESiä viimeksi samaisena aamuna.
”Turha väitellä. Mä tiedän nää asiat”
Sanoin rauhallisella äänellä varmistavani asian vielä liitolta. Tässä vaiheessa esimies hurjistui.
”KYLLÄ MULTA LAKIMIEHIÄ LÖYTYY!!”
Mmmitä? Niin että hänen ei ollut pakko antaa mulle pyytämiäni todistuksia, mutta mun olisi vielä irtisanomisen jälkeen pitänyt lähettää hänelle lääkärintodistus, vaikka nimenomaan olin häneltä saanut luvan olla sen yhden päivän pois?
Palkka tuli 4 päivää myöhässä, mutta työtodistusta en ole saanut vieläkään.

Eipä näillä työsuhteilla paljoa haastatteluissa kehuskella. Mutta jos jätän ne CV:stä pois, on siellä mukava vuoden aukko, joka ei ole yhtään sen parempi. Työsuhteen päättymisistä on turha keksiä muuta versiota, sillä jossain vaiheessa päivämäärät kuitenkin tulee puheeksi tai joku soittaa jollekin edellisistä esimiehistä.

Mitäpä tässä. Nuo edelliset paikat ovat tuhonneet työnsaantimahdollisuuteni ja oikeastaan kiinnostukseni koko alaa kohtaan. Vaan on sitä jotain oppinutkin. Ikinä en mene enää töihin ilman koevuoroa ja sopimukset lähtee liitolle tarkistettaviksi.
Tähän voisi vielä lisätä, että nollasopimuksiinkaan en kyllä enää suostu. Kaksi sellaista ollu viime elokuusta olemassa ja vuoroja lupailtiin, mutta kas kummaa, yhtäkään en ole saanut.
Nollasopimukset ovat ravintola- alan syöpä.

Katkeriin tunnelmiin,
Annie