Roikkumaan jäänyt

Tarkoitus oli kyhätä kasaan postaus jo viikko sitten,mut kaikki päivät on vaan kadonneet jonnekin.

Epätoivoisesti yritin silloin jotain asukuvaakin saada aikaiseksi, mutta eipä nekään onnistuneet. Oikeastaan ainoa hyvä asia oli aurinkoinen sää ulkona ja tennarikauden korkkaus! Tälle viikollehan luvattiin takatalvea, mutta onneks lämpötilat on käyneet pakkasella vain öisin. Pienehkö jei sille, vaikka nää aurinkoiset säät aiheuttaakin sen, että joka aamu kun avaa verhot näkee nuo suoraan kauhuelokuvista olevat ikkunat. *skriik skriik skriik*. Meillä kun tuo karvaotus vielä tuhertaa kuononsa kanssa olkkarin ikkunan a.k.a stalkkeripaikkansa sisäpuoleltakin sen lisäksi, että ulkopuolella on joku jäätävä pölykakkahiukkaskerrostuma.

Viikko sitten pöydällä odotti myös pinkka tekemättömiä saksan itsenäisen suorituksen tehtäviä. Mikä siinä on, että kaikki pitää aina jättää viimetippaan? Sen sijaan, että oisin saanut tehtyä ne jo viikolla, meni koko viikonloppu niiden töhertämiseen ja eilisessä iltaliankokeessakin mun aivot paisui ja purskahteli ulos saksan sanoja, oi miksi!

Viikollahan tekemistä häiritsi tosiaan se,että yläkerrassa kuulosti olevan meneillään vähintäänkin maailmanloppu ellei enemmän. Naapuriparin riitelystä lähes surkuhupaisaa teki oikeastaan heidän todella laaja sanavarastonsa:
"LOPETA SAATANA!"
"VITTU!"
"PERKELEEN ÄMMÄ!"
"SAATANA!"
"HAISTA VITTU!"
"PERKELE!"
"FUCK YOU!"
"NYT MÄ VITTU SAATANAN ÄMMÄ LÄHDEN!"
"PERKELE!"
"PASKA!"


Ja mikäli kuulin yhtään oikein, koko juttu lähti siitä, että nainen lauloi! Eikä itseasiassa edes huonosti, sen verta, mitä nyt äänen ilman sen kummempia sanoituksia, kuulin.

Mun vaatetilauksenikin saapui viimeviikolla. Suorastaan rakastuin mun uuteen keltaiseen hamoseeni, jota kyttäilin pitkän aikaa nettikaupassa ja odotus palkittiin! 25 euron hamonen maksoikin yllättäen muutaman päivän ajan vain 12 euroa ja silloinhan meikälikka iski kiinni!

Pitäis oikeasti nyt tehdä jotain tolle kuvauspaikalle kun pönötän aina samassa kohtaa. Kämpässä vaan ei muualla oikein salonkikelpoista kuvausaluetta ole ja uloshan en voi mennä, koska en omista jalustaa enkä myöskään hovikuvaajaa, sillä sinä aikana kun aurinko jaksaa meitä säteillään ilahduttaa, on orjatyöläiseni avokki töissä.


Tuo paita on myös uusi rakkauteni kohde, siinä on söpsäköitä pikkuankkureita!

Olin olevinani niin seiloria että! Tuo talvella lumihiutaletta/pohjantähteä kaulassani esittänyt kaulakoru oli nyt kuvitteellinen ruori. Hahah. Niimpä niin.


Oon tässä koittanut saada kanssa vaatekaappeihin tolkkua ja yks päivä meni siihen, että viskoin kaiken pihalle ja tuskastelin korien ja hyllyjen siirtämisen kanssa, mutta ei nuo vaan toimi.

Nuo korit on ihan tajuttoman epäkäytännöllisiä. Paitapinot ei joko mahdu niihin tai kaatuu ja sukat/alushousut tipahtelee väleistä. Hmmghh. Mulla on vieläkin kaks ikean kassillista kuteita makkarin lattialla ja olkkarin kaapin kahvasta roikkuu muutama paidanreppana ja yhdet shortsihaalarit. Eieiei. Kaappien hyllyt itsessään on syvyydeltään suurempia kuin leveydeltään, mikä tekee niistäkin epäkäytännöllisiä, kun kahta paitapinoa ei edes saa vierekkäin, vaan ne pitää tunkea "peräkkäin" ja perällä olevassa pinossa jää kaikki aina käyttänättä ja äaäaäaäaäaä.


Nyt kyllä menee niin firstworldprobleemaksi taas, että parempi poistua!


Ainiijuu, olihan mulla tuolla haatekin, mutta ajattelin tosiaan kirjoittaa tän pidemmän aikaa roikkuneen postauksen ensin pois alta. Ja pitäishän tässä keksiä haastettaviakin jajaja äh.


Blogin ulkoasuunkin olin suunitellut jotain, mutta sekin jäi puolitiehen.

La vità è difficile.


Lopuksi vielä aamun tuccafiilis (avec. haukkudin punainen raapaisujälki, ei, en ole epätoivoisesti yrittänyt photoshopata itselleni grand canyonin kokoista tissivakoa) päiväänne ilahduttamaan:

They told me I could be anything, so I became the medusa.