Tyylin evoluutio

a.k.a kuvaspämmi.

Valitettavasti oon onnistunut tuhoamaan suurimman osan niistä laatutuotoksista, mitä mun ihka ensimmäinen rippilahjarahoilla ostettu lumixini oli räpsinyt. Ne kun latasin vielä kivikautisen vanhalle pöytäkoneelleni ja kun kone tilttas niin tietokonenerona ajoin sen uusiksi ts. tyhjensin ja arvatkaa vaan oliko yhtikäs mistään varmuuskopioita? - NO EI!

Tosin, en tiedä kuinka valitettavaa se kuvien katoaminen tässä tilanteessa on, näissä jäljellä olevista/jälkeenpäin räpsityissäkin on jo ihan tarpeeksi häpeämistä!

Oivoi, if u only knew.

Lähdetäämpä vuodesta 2008. Keskimmäinen kuva on itseasiassa näistä vanhin, koska tucca lähti heinäkuussa ja tuo kaapin edessä pällistelykuva on juurikin siltä päivältä. Ja kuinka lyhyeltä se silloin tuntuikaan ja kuinka pitkältä se nyt vuosien jälkeen näyttää. Eihän tuo ole vielä edes lyhyt!

Painoa tosin on kymmenisenkiloa vähemmän, ehmn. Ilmeisesti mulla ollu joku "haluanollavoikukka"-päivä. Keltanen paita, keltaset farkut, keltanen hiuspanta. Panta ja paita löytyy edelleen, farkut on jo päässeet kirppislaatikkoon.

Viimeinen kuva on kirjoituskilpailun palkinnonjakopäivältä. Tsekatkaas mikä mekko se siellä on! Oli tuolloin vielä ihkauusi. Oonpas ollut niin tyylikäs ja hyväryhtinen poolopaitoineni :D

Siirrytään vuoteen 2009, joka mun mielestä oli mun tyylini käännekohta. Kuten yksi elämänkäännekohdista muutoinkin, sillä tuolloin astuin ensimmäistä kertaa teatterin lavalle!

Nämä kuvat on nyt sinällään hassussa järjestyksessä, että alarivi on itseasiassa keväältä, osa ihan just ennen harjoituskauden alkua. Tuossa vihreessä puumapaidassa menin silloin ekoihin harkkoihin. Liekö jopa samalta päivältä napsaistu otos. Kuinkahan tyylikkääksi oon mahtanut tuon mm.kaksi eriväristä hiuspantaa sisältävän asukokonaisuuteni ajatella.

Tuota alarivin vasemmanlaidan asukokonaisuutta pidän edelleen kivan pirtsakkana, se on päivältä jolloin täytin 17. Voin kertoa, että kyllä muuten bleisereihin ja suoriin housuihin pukeutuva kummitätini katsoi hieman oudoksuen, kun astui taloon sisälle ja synttärisankari ilmaantui tuommosissa vermeissä eteen.

Syksymmällä aloin sitten tehdä (ja käyttää) hamahelmistä tehtyjä korviksia. Vasemmassa yläkulmassa on muuten havaittavissa taas tuttu mekkonen!

Nämäkin on vielä 2009 syksyltä. Tuohon mustavalkokuvan mustavalkoasukokonaisuuteen kuului vielä eriväriset sukatkin. Toinen musta, toinen valkoinen. Että mä olin poheeemi! Ja taas tuo sama kaapinpahanen! Ja tuo valkoinen sydänkoru, joka on nyttemmin jäänyt vähemmälle käytölle. Muistan kuinka vuotta myöhemmin keväällä yksi teatterikavereistani sanoi, että se näyttää ihan lastenrattaista pöllityltä. Niinhän se ehkä näyttääkin.

2010. Melkein jo kirjoitin, että alkaa näyttää paremmalta, kunnes bongasin tuon pinkin paljettivyön! Sitä tuli yhdisteltyä valitettavan paljon. Ja se löystyi yllättävän äkkiä, tai sitten meno vaan kävi niin villiksi, ettei se pysynyt enää kiinni!

Alarivi on muuten kaikki joitain juhlapäiviä. Vasen alakulma on kuvattu vappuna, älkää ottako sitä niin tosissanne, en lähtenyt sienipäänä liikenteeseen sentään. Seuraavana on juhannus glittervöineen ja sen jälkeen taannuttiinkin tammikuuhun ja kaverin synttäreihin! Mustavalkoasu, tällä kertaa muistaakseni ilman niitä erivärisiä ernuilusukkia oli jostain meidän kaveriporukan mustavalko-teemabileistä.

Tässä kollaasissa näkyy jo tuo mun heinähattunikin, joka vielä päälleistumisestakin huolimatta on tänäpäivänä käyttökelpoinen!

2011 saalis jäi vähän laihaksi. Tykkään ihan älysti noista keltasista sukkiksista, mutta on vaan niin vähän vaatteita, joidenka kanssa ne sopii. Nyyyh. Muttahei ensmäsiä kuvia ekasta omasta kämpästä! Keskellä sitten lisää juhlahumua á la ylppärit. Kerrankin sain tuntea olevani hiukan pidempi 10 sentin kiilakoroissa. Ja askel vaappu ku pingviinillä, kun ei korkkareista pahemmin kokemusta ollut. Viimeinen, ah, niin ihastuttava teinipeilityskin on ennen joitain juhlia otettu, itseasiassa taisi olla viimevuonna edesmenneen tätini synttärijuhlia ennen.

Harmi kun ylppärimekolle ei ole ollu oikeen käyttöä tuon jälkeen, se lepäilee kotikotona vaatekaapissa. Nyt joku äkkiä naimisiin ja kutsua tänne päin niin pääsee tuokin mekko taas pois kaapista pölyttymästä!

2012 ja elo omassa kämpässä kaukana kaukana (keski-suomessa) jatkui ja niin jatkui myös tyylin muovautuminen siihen, mitä se tänäpäivänä on! Ja niin, mikä ruutupaitakausi? Harmi, ettei kokokuvia ollut montaa kelvollista, mutta noissa naamakuvissakin paistaa kahdessa nuo ruutukaulukset. Ruutupaitakausi otti kunnon kickstartin keväällä kun totesin, että nehän on oikein käypiä paitoja teatteriharjoituksiin! Ja niin se kausi sitten jatkui syksyllä, kuten vasemmasta yläkulmasta näkyy. Sillon oltiin kaverin kanssa bongattu Justimusfilms youtubesta ja muutamat lausahdukset heidän videoistaan jäi elämään hokemina meidän arkipuheeseen. Tuo kuva lienee hyvä todiste siitä; "Mul on sun toinen kenkä" -poseeraus.

Ylärivin oikean laidan kaksi kuvaa on Roomasta. Meinas mennä koko loma plörinäks ja viikon ekoissa kuvissa hengailenkin sitten Roomasta ostetussa koon liian isossa tunikassa ja legginseissä, koska laukku jäikin sitten Pariisiin muutamaksi päiväksi, hnnggh. Nuo kuvat on otettu jo laukun saapumisen jälkeen ja tuolloin mulla oli sitten joku hattu+kukkavillitys, joista jälkimmäinen (mm.kera tuon samaisen mekon) jatkui seuraavalle vuodelle. Punaiset farkut sen sijaan pääsee ulkoilemaan noin kerran vuodessa, koska en oo vielä löytänyt niille tarpeeksi montaa pätevää paitatoveria.

Jäi sitten vuoden 2013 kuvasaaliskin hieman vajaavaiseksi. Naamakuvia kyllä löyty, mutta niistä ei kauheasti selviä muuta kuin tuo tukka. Jeaahhh, omg, tukka lähti! Mitäpä ei teatterin vuoksi. No ei, olihan se ensin kampaajakaverin käsittelyn jäljiltä kirkuvapunainen ja lyhyt, oikealla puolella oli vähän pidempi "lirpake", jonka viemisestä roolin vuoksi olin hieman katkera. Mutta enempi sydämeni itki verta sen vuoksi, että vihdoin kun tukka oli saatu punaiseksi jälleen niin johan se "etuus" multa jo vietiin. Näissä kuvissa tuo tosin on jo hieman kasvanutkin, yläkuvat on esityskauden puolvälistä ja alarivin oikeakulma esityskauden monttubileistä.

Ylhäällä kuvaurekvisiittana v.2012 kesän lavasteiden jämät, jotka lavan (vasemmassa kuvassa selkäni takana) luota löytyi. Mutta eipäs nyt hautauduta vielä teatterin maailmaan, vaan palataan tämän postauksen aiheeseen. Huomatkaa, korkkarit on löytäneet tiensä elämääni! Ja tuosta ottikin helmallinen kausi alkunsa. Kellohelmat alkoi kiehtoa tuon syksyn jälkeen entistä enemmän.

Vasen alakulma on vähän pimeä, tuo on taas keski-suomesta, kun matkasin valmistujaisiin muutaman etänä tehdyn kuukauden jälkeen. Tuota järvimaisemaa on kyllä ikävä.

Saanen esitellä, helmavillitys 2014! Joskus loppuvuodesta mulla oli joku rokkivillitys, kun taas kevät/kesä oli semmosta kukkatyttöily/something like fifties -meininkiä.

Tadaa! Toivottavasti kuvat edes puhui enemmän tämän postauksen aiheesta, koska mulla tapani mukaan karkas taas langat käsistä. Kuvat on eri kameroilla räpsittyjä, joten laaduissa voi olla ja varmasti onkin isojakin eroja.

Mikä kausi teidän silmäänne miellyttää eniten? Itse voisin todeta, että nykypäivä ja pari viimeisintä vuotta. Mut hei, jokin asia ei sentään oo muuttunu, nimittäin kuvauspaikkajumitus! Mitäpä sitä muita paikkoja ettimään kun on yks hyvä löytyny! T.entinen kaapinedustajajumi, nykyinen tyhjäseinätilajumi.

Nyt ranskan käännöstehtävän pariin!

~Annie