Kaduilla tuulee

Olen tosi luova otsikoineni, mutta tuolla oikeasti on ihan hirwee hirwee tuuli. Aiemmin kun parkkeerasin auton koulun lähelle ja avasin oven niin se suorastaan lennähti auki. Äsken ulkona taas tuntui siltä, että ainoa, mikä ankkuroi mut vielä maahan, oli koira (joka tosin painaa ainakin puolet vähemmän kuin minä....).  Tää sää on kyllä niin mursun anuksesta kun vaan voi olla. Nyt on vielä satanu lunta jään päälle niin koko piha on ku luistinrata.

Flunssa sen kun jaksaa, mut sentään pääsin viikonloppurientoihin! En muista, koska mulla ois ollu viimeks viikonloppu näin täynnä ohjelmaa.Teatterin ennakkonäytöstä, kummitytön synttäreitä, kaverien synttäreitä... Ei vanha jaksa :D

Perjantaina tosin mukaan ostoksilta tarttui muutakin kuin kummitytön lahja. Löysin vihdoin viimein etsimäni infinity -kaulakorun! Mä en tiedä mikä pakkomielle mulla on tuohon äärettömyys -merkkiin. Ehkä oon kattonu liikaa Kostoa.

Tää päivä on  nyt menny kyriilisten aakkosten opetteluun (perhanan Venäjänkurssi). Ei sentään ollut niin vaikeeta ku luulin, mutta kohtuullisen hämäävää kun p onkin r ja H yhtäkkiä N ja N (peilikuvana) taasen i. Enkä oo kyllä koskaan nähny, että esim.DJ ois jouduttu kirjottaa näinkin hankalasti:

Että mun kyrilinen käsialani on kaunista katottavaa. Ihan silmä lepää. Ja näköjään tonne on jäänyt toi journal -kokonaan kääntämättä.

Taidan ihan suosiolla poistua röhnöttämään tuon torkkuvan karvakorvan viereen. Too much руссия for one day.


~Annie