Toisaalta, ehkä ne mun jalat oli vaan niin intoina maihareista, jotka mies eilen toi töistä mulle:
Eihän ne ihan tyttömäisimmät ole, mutta koiraa ulos viedessä ihan kätevät. Varsinkin kun mun talvikenkulien pohjat on lähestulkoon sileät. Jäisistä mäistä muuntuu yhtäkkiä ei niin kivoja liukumäkiä. Tosin ei nääkään estä mua kompuroimasta puiden juuriin. Mut ei ainakaan varpaisiin satu, koska nää on mallia mummonpotkija, eli teräskärkiset!
Ihmettelen, että nuo ylipäätään oli mulle sopivat, kun ovat kokoa 38 ja normaalisti 37:kin saattaa pyöriä jalassa. Jalat on mallia liian matala normaaliksi jalaksi, mutta liian kapea räpyläksi. Hnngh.
Eilen oli flunssankin puolesta tosi jees päivä ja pääsin taas Italian tunneillekin. Siivoilin ja leivoin illalla banskumuffineja. Meidän pöydällä kun oli pari vähän paremmin kypsynyttä yksilöä, jotka päätin vielä ottaa hyötykäyttöön,valitettavasti kun banaanien kohdalla sanonta ei mene niin kuin viinin tai naisten. Ulkonäkö tosin aiheutti jo pientä pelontunnetta, mutta onneksi nämä kaksi olivat vielä muffarikelpoisia.
Alkuperäinen resepti oli ihan muffarikirjasta, mutta tapani mukaan mähän en reseptejä koskaan noudata, joten tässä tulee mun versioni:
150g vehnäjauhoja
50g kookoshiutaleita
1tl leivinjauhoja
100g sokeria
n.1dl maitoa
2 kananmunaa
n.1dl auringonkukkaöljyä
2 (hieman ylikypsynyttä) banaania soseutettuna.
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa kulhossa kananmunat, maito, sekä öljy sekaisin. Lisää kuivat aineet (siivilän läpi). Lisää banaanisose.
Lisänä laitoin tuohon vielä hunalla maustamiani ja paahtamiani auringonkukansiemeniä.
Sitten vaan lusikoimaan taikinaa vuokiin Paistoaika on 20 minuuttia. Alkuperäinen resepti sanoi, että tuosta tulisi 12, mutta itse sain aikaan 19 muffinia. Tosin niiden koot heittelivät hieman:
Muffarit voi tarjoilla vaikka jäätelön kera! :)
Hauskoja leipomishetkiä teille, minä palailen tästä niiskuttamaan peiton alle teekupposen ääreen!
~Annie
Nam mitä muffinseja! Pitääkin testata tämmöisiä :)
VastaaPoista